Miltä sinusta tuntuisi jos yksi parhaimmista ystävistäsi/luotetuistasi puukottaisi selkään ?
Kivalta ? Joo, niin minustakin.
Miksi en tajunnut sitä aiemmin ?
Miksi en uskonut muita jotka kertoivat millainen hän on ?
Että pitikin juoda tänään.
Havahduin puolessa välissä leijona pulloani että mitäs vittua, minähän juon.
Huomenna salille ja syön korkeintaan 1000 kaloria.
Satuttaa kun olin niin sinisilmäinen.
Ette varmaan taida tietää menneisyydestäni mitään ?
Jo 1. luokalla laihdutin. Muistan kun halusin olla yhtä laiha kuin kaverini. Se kuitenkin jäi vain haluksi. 2-4 luokalta ei paljoa muistikuvia, mutta 5-luokalta on muistikuva että terveydenhoitaja käski minun tarkkailla painoani, olin ylipainoinen. Niihin aikoihin koulukiusaamiseni taisi alkaa. 6-luokalla olin kai sitten hieman laihtunut tai jotain, olin kuulemma ihannepainossani. Silloin aloin viillellä, minulla ei ollut kavereita ja tunsin itseni liian suureksi, keväällä sain yhden kaverin mutta en ottanut koulukiusaamistani puheeksi. 7 luokalla luulin päässeeni koulukiusaajistani eroon. Ensimmäinen jakso meni hyvin. Lihoin kai, en muista kumpi tuli ensin; uusien koulukiusaajieni selvittely vai salikortin saaminen, mutta kuitenki 7luokan loppuun mennessä olin laihtunut 6 kiloa ja painoin 54kg.
Sitten tuli kesä. Olin yhä herkkulakossa. Lihoin _tavallisella_ruualla_.
En tiedä kuinka paljon silloin söin, mutta sitten tuli syksy. 8lk syksy.
Luulin saavani itseäni niskastani kiinni. Söin, oksensin. Ei mitään kuria.
Miten helppo pakotie, oksentaminen siis.
En meinannut päästä edes vaihtomatkalle 10 päiväksi koska oksensin ja viilsin.
Kun olin vaihdossa en saanut pitää mitään koruja kädessä. No mitä väliä ? Viilsin reisiin ja mahaan. Sitten marraskuun lopulla 8luokalla jouduin osastolle.
Olin kuulemma liian itsemurhavaarassa.
Oikeastikin olin onneton, ja jos en olisi joutunut osastolle en varmaa olisi enää tässä.
Tajusin vasta jäkeenpäin miten se silti auttoi minua, vaikka valehtelin ihan liikaa siellä.
Jatkan ensi kerralla, vaikka ei ole enää paljoa.
Kommentit