Ikuinen nälkä

Ei otsikkoa

2008-11-01T00:25:00+02:00

Olen väsynyt tähän.
En ole edes ehtinyt kirjoittaa, ei ole ollut aikaa olla koneella.
Bulimia voi paksusti. Olen palannut taas entiseen rytmiin.
En osaa enää elää niinkuin muut.

http://servut.us/nutshell/random/Sakarin_Villapaitapeli.swf

2008-10-18T17:58:00+03:00

Vaihdoin ulkoasun. Kelvatkoon kunnes löydän paremman.
Koodi on siis Blogipohjat bluesta .
Helvetti kun tekis vaan mieli syödä kokoajan. Lomailu ei sovi mulle, mä rupean ryyppäämään liikaa, syömään liikaa ja en jaksa liikkua yhtään.
Lukeeko tätä paskanjauhamista edes kukaan ? Mä kirjaudun vuodatukseen vaan nähdäkseni että nou comments, et ole suosiossa. Mutta hey, mainostakaapa mulle nyt jotain hyvää blogia (vaikka omaanne jos kehtaatte). En tarkoita hyvällä mitään sellasta äärimmilleen vedettyä pr0-ana-neiti-13-wee blogia tai neuloimpas-pipon-kehukaa-ny-ees-vähä blogia. Joku sellanen hieman pohjamudissa rypevä sopivasti itseironinen olis kiva.
Löysin muuten uuden rakkauden, Aino Mustikkapiirakka jäätelö. Itsehän en siis tuhlaa rahaa tuollaisiin herkkuihin vaan isäni (omnomnomn ostas useemmin sitä).

Voithan sä aina kuvitella että näyttäisit laihtuneesi.

2008-10-18T00:53:00+03:00

No niin.
Olin juomassa.
Nyt laskuhumala.
Helvetinmoinen nälkä, mutta en voi syödä kun kello on jo niin paljon.
Tänään tuli oksennettua 2 kertaa.
Edellisistä päivistä en jaksa edes puhua.
Kaikesta huolimatta vaaka näytti 61,5kg eli hieman vähemmän.
Huomenna/tänään(tsek aut kellonaika) taas juomaan ja sunnuntaina krapulassa salille.
Onneksi mulla loppuu kohta loma että pääsen taas kiinni arkeen. Silloin voi taas palata entiseen laihutusrytmiin ja itkeä läskejä peilin edessä.
Kurkku on ihan haavoilla taas ja posket turvonneet. Ai että mä olen seksikkään näköinen silloin kun on näitä vähän-enemmän-oksentelua kausia.
Näin muuten yhden osastokaverini. Yhtä pimee tyyppi ku sillonki ku se tuli osastolle. Patologinen valehtelija ja täys sekopää. Ihmettelin miten se ylipäätäänsä edes päästettiin ulos sieltä 4 kuukauden jälkeen.
Oksettaa, oksettaa, aina oksettaa.
Milloin mä oikein opin elämään ?

olen angstinen teini jonka elämä on niiiiiin surullista.

2008-10-12T23:12:00+03:00

Äh, vasta sitten kun joku tunne puuttuu sitä oppii kaipaamaan.
Olenko jotenkin tunnevammainen, kun en ole yli vuoteen ollut edes hieman ihastunut ?
Ei pitäisi katsoa romanttisia elokuvia. Sitä vain rupeaa kaipaamaan jotakuta jota voisi rakastaa, ja että se joku myös rakastaisi sinua.

Mutta jotten jauhaisi liikaa aiheesta 'kukaan ei rakasta muaaahhh' niin voisin jatkaa menneisyys tarinaani.
Osastojakson jälkeen, tammikuussa, sain säännölliset ajat terapeutille.
Kerran viikossa, myös lomilla, ilmaiseksi. Alaikäisyyden hyötyjä.
Sen jälkeen olen jojoillut painoni kanssa, ollut ihan loppu, huutanut, raivonnut, itkenyt, vetänyt liian monet kännit, valehdellut liikaa ...
Nyt on kohta vuosi siitä kun jouduin osastolle. Pitäisi päättää jatko-opinnoista, nostaa numeroita, LAIHTUA.
Ainoat asiat mitkä tulevat pysymään elämässäni on vain viikoittaiset terapia-ajat ja läski. Läski on ikuista.
Toivottavasti bulimia ei.
Lopetin tänään laskemisen kolmannen oksennuksen jälkeen.

Ryhävalas täällä hei ♥

2008-10-12T13:19:00+03:00

... Odottelen tässä juuri että pääsen oksentamaan.
Söin aamiaista (kyllä, vasta nyt) n.500kcal edestä. Juustosämpylä, kurkkua, levitettä, 2 keksiä, JUUSTOA -.-
En jaksa laskea tänäpäivänä oksennusten määrää.
Kun olen oksentanut menen kauppaan ja sieltä kotiin ja sieltä vessaan. Piste.
Mun parantumishalu yhtäkkiä stoppas. Jos kerta syön liikaa niin sitten mä myös oksennankin se. (kuka voisi vastustaa omar suklaata?)
Kotona olisi jäätelöäkin, maailman ihanin oksennettava ruoka.
2 viikkoa mä kestin ilman näitä jättirepsahduksia. Siis, että en syönyt herkkuja ja oksentanut niitä. Pikkurepsahduksia on ne, jos syön vaaleaa leipää yms.

Menneisyys

2008-10-11T23:49:00+03:00

Miten joku voi olla niin kaksinaamainen. Tuo ylittää jo kaikki ennätykset.
Miltä sinusta tuntuisi jos yksi parhaimmista ystävistäsi/luotetuistasi puukottaisi selkään ?
Kivalta ? Joo, niin minustakin.
Miksi en tajunnut sitä aiemmin ?
Miksi en uskonut muita jotka kertoivat millainen hän on ?

Että pitikin juoda tänään.
Havahduin puolessa välissä leijona pulloani että mitäs vittua, minähän juon.
Huomenna salille ja syön korkeintaan 1000 kaloria.
Satuttaa kun olin niin sinisilmäinen.

Ette varmaan taida tietää menneisyydestäni mitään ?
Jo 1. luokalla laihdutin. Muistan kun halusin olla yhtä laiha kuin kaverini. Se kuitenkin jäi vain haluksi. 2-4 luokalta ei paljoa muistikuvia, mutta 5-luokalta on muistikuva että terveydenhoitaja käski minun tarkkailla painoani, olin ylipainoinen. Niihin aikoihin koulukiusaamiseni taisi alkaa. 6-luokalla olin kai sitten hieman laihtunut tai jotain, olin kuulemma ihannepainossani. Silloin aloin viillellä, minulla ei ollut kavereita ja tunsin itseni liian suureksi, keväällä sain yhden kaverin mutta en ottanut koulukiusaamistani puheeksi. 7 luokalla luulin päässeeni koulukiusaajistani eroon. Ensimmäinen jakso meni hyvin. Lihoin kai, en muista kumpi tuli ensin; uusien koulukiusaajieni selvittely vai salikortin saaminen, mutta kuitenki 7luokan loppuun mennessä olin laihtunut 6 kiloa ja painoin 54kg.
Sitten tuli kesä. Olin yhä herkkulakossa. Lihoin _tavallisella_ruualla_.
En tiedä kuinka paljon silloin söin, mutta sitten tuli syksy. 8lk syksy.
Luulin saavani itseäni niskastani kiinni. Söin, oksensin. Ei mitään kuria.
Miten helppo pakotie, oksentaminen siis.
En meinannut päästä edes vaihtomatkalle 10 päiväksi koska oksensin ja viilsin.
Kun olin vaihdossa en saanut pitää mitään koruja kädessä. No mitä väliä ? Viilsin reisiin ja mahaan. Sitten marraskuun lopulla 8luokalla jouduin osastolle.
Olin kuulemma liian itsemurhavaarassa.
Oikeastikin olin onneton, ja jos en olisi joutunut osastolle en varmaa olisi enää tässä.
Tajusin vasta jäkeenpäin miten se silti auttoi minua, vaikka valehtelin ihan liikaa siellä.

Jatkan ensi kerralla, vaikka ei ole enää paljoa.

Yx purkki logiikka kiitos

2008-10-10T17:03:00+03:00

AH, ANTAKAA MULLE YKS LEVY FAZERIN OMAR SUKLAATA !
Haluisin maistaa sitä. Ja oksentaa sitä.
No, onneks mut pelastaa suklaahelvetiltä mun rahatilanne ja se, että yksinkertaisesti vihaan käyttää rahaa ruokaan. (Alkoholijuomat ovatkin sitten eriasia...)
Tällähetkellä olotilaa kuvaa yks sana: NÄLKÄ.
Unohdin ottaa aamulla mukaan omenan ja nyt en enää viitsi syödä sitä kun kohta syön oikean ruuan. Toisaalta taas en voi syödä sitä illallakaan koska ruokavaliooni ei kuulu iltapalat. En voi syödä kyllä huomennakaan sitä ylimääräisenä koska sitten se olisi liikaa.
Helvetti että elämä voi olla joskus vaikeaa.

om nom nom ruokaa perkele nyt jostain.
(päivän viimeinen ateria nyyh)

Ihanaa vuodatus ihanaa ja haista vittu

2008-10-08T17:17:00+03:00

Minulla siis ei oikeastaan ole lyhyt pinna. Olen oikeastaan aika usein hyvällä päällä ( tai no riippuu miten sen määrittelee). Tällähetkellä ei vituta kuin se, että vuodatus sössii kaikki vitun sivupohjat ja jouduin käyttämään omaa järkeäni ja luomaan uudestaan tämän oletussivupohjan ja (tähän pieni veellä alkava sana jota olen taitava käyttämään vähintään 3 kertaa jokalauseessa ja taivuttamaan sen 10 eri muotoon) niin.
( <- Oletteko muuten lukeneet ? Rakastuin ♥)
Sitten niihin syömis(häiriöongelmaprobleema)asioihin. Mua suoraansanottuna vaihteeks hieman ärsyttää se, ettei enää saa kunnollisia kurkkuja. MITÄ MÄ NYT LAITAN LEIVÄN PÄÄLLE ? Mun koko päiväohjelma meinasi muutenkin mennä sekaisin kun kotona ei ollut omenoita vaan päärynöitä =( No okei, kuulostaa ehkä vähän turhan friikiltä ja pikkumaiselta, MUTTA kun omenat on helpompia kuljettaa ja syödä ja sitten niissä on mun käsitykseni mukaan vielä vähemmän kaloreitakin.
Niin, mistähän muusta mun vielä piti valittaa ...
AINIIN, MUMMOT ! <333
"Otapa nyt vähän pullaa."
"Mitäs sää haluisit juua? Mulla olis tällasta 10000kcal/dl mehua eikä muuta mut voit silti valita." (öö ?)
"Mitenkäs tämä puhelin nyt toimii..." (x 43)
hu000h. Joo siis ei mulla mitään ole mun dementoitunutta mummoa vastaan, mutta eikö tota vois välillä vähän rajottaa ? Menet sinne niin eikun vaa pullaa suuhun ja juorut kiertoon. Toinen asia on sitten ne kännykät, onko niitä pakko hommata jos tietää ettei kumminkaan opi käyttämään ?

100% ihraa -päivä.

2008-10-07T17:14:00+03:00

Olinpas tänään terapiassa. (taas)
"No ei se nyt minun mielestäni ole kovin vakavaa jos hieman vaaleaa leipää syö... "
No ei varmaan sinun mielestäsi ja siltä kyllä näytätkin vittu !
"Kuinkas monta kertaa sinä muuten oletkaan juonut tässä 1½ kuukauden aikana ?"
Ketä kiinnostaa ja kuka jaksaa laskea ? Turha kysymys kun tiedät kumminkin että valehtelen, jos määrä on liikaa niin siitä kerrotaan porukoille (= varma kuolema).
"Jos nyt yrittäisit vähentää sitä oksentelua."
ARGH ! Sitähän tässä joka päivä yritetäänkin<3

Mutta asiasta kukkaruukkuun. Tämä päivä on ollut vähänniinkuin 100% ihraa -päivä. Vaikka vaaka näytti aamulla 200g vähemmän niin olo on ollut taas kokopäivän kuin hylkeellä. En ole jaksanut laskea pikkutarkasti tämänpäivän kaloreita, mutta jossain 500kcal tässä mennään. Kohta lounas (spagettia ja jotain kasviskääryleitä = hiilihydraattipommi). Noudatan nykyisin aika orjallisesti ruoka-aikoja. Repsahduksia ei ole tullut juurikaan, vain se eilinen leipä. Enkä minä sitä muuten olisi oksentanut mutta kun ajatus sellaisesta pullamössöstä sulamassa ja muuttumassa rasvaksi sisälläni alkoi etoa.

Ja kaikkia kiinnosti.

Ei otsikkoa

2008-10-06T18:16:00+03:00

Ennenkuin aloitan blogini säännöllisen kirjoittamisen, haluaisin kertoa teille rakkaat lukijat (etenkin ne kaikki anonyymit) pari faktaa.
Fakta nro1: En ole pr0-mia tai ana. Olen tyttö joka yrittää _parantua_ bulimiasta.
Fakta nro2: Tiedän ettei laihdutus ja bulimiasta paraneminen ole hyvä yhdistelmä. Ei tarvitse tulla enää kertomaan sitä minulle.
Fakta nro3: Jos teksti nyt ei jostain syystä miellytä, niin siinä selaimen oikeassa yläkulmassa on nappi jota painamalla tuskasi helpottaa kummasti.
Fakta nro4: Jos päätät jättää kommentin, arvostan suuresti sitä jos laitat mukaan myös esim. vaikkapa oman blogisi urlin.

Kiitos ♥

Ja sitten tähän päivään. Oksennuksia tänään 1. En ole mitenkään ylpeä itsestäni, olisin yhtä hyvin voinut jättää syömättä sen leivän. Ei vaalea leipä muutu terveelliseksi vaikka sen päälle kuinka latoisi kurkkua.
Tänään liikunta jää vähän huonoksi, koska en pääse nyrkkeilytreeneihin. Välillä vituttaa kun ne vapaaehtoistyön ylimmät johtajat sopivat kokoukset aina jonkun tärkeän menon päälle. No, onneksi tänään oli koululiikuntaa. Ai että mä rakastan sulkapalloa, siis ihan oikeasti. Voisin melkein ruveta harrastamaan sitä mutta en ole oikein vielä löytänyt viikostani vapaata päivää sille. Harrastuksiini kuuluu btw tällähetkellä nyrkkeily ja kuntosali.
En aio ruveta pitämään kirjaa tänne siitä mitä olen syönyt, mutta tykkään ihan hirveästi suunnitella mitä voin ja en voi syödä. Tutkin kalorimääriä ja vertailen niitä (tiesittekö muuten, että ruispuikuloissa on 10kcal vähemmän/pala kuin ruispaloissa ?).
Diagnoosinani on tällähetkellä epätyypillinen ahmimishäiriö ja vakava masennus.
Sh:ni (jonka kanssa muuten tulee kohta 2vuotta) vaihtelee kausittain:
Joko vain syön ja oksennan enkä liiku yhtään, tai syön vähän enkä oksenna paljoakaan ja liikun hirveästi. Tällä hetkellä menossa se jälkimmäinen.
Uskaltauduin vaa'alle tänä aamuna ja tulos oli järkyttävä 62,8kg. Painoin n.1½vuotta sitten vielä 54kg. Bulimia ei ole kovin kiva ystävä, se näes tuppaa lihottamaan vaikka kuinka yrittää aina oksentaa kaiken.
Ajattelinkin nyt sitten näin kevyeksi alkutavoitteeksi ottaa 59kg (ettei paino enää alkaisi sillä hirvittävällä numerolla 6) Ja sen jälkeen 54kg ja sitten 50kg.